sunnuntai, 14. kesäkuu 2009

Luonnetesteilyä 14.6.

Kävimme urakalla läpivalaisemassa nakkien pääkoppia roin palveluskoirakerhon järjestämässä luonnetestissä. Pitko, Malla ja Sohvi osallistuivat testiin sunnuntaina. Ammulla meinasi olla pieno pelko takamuksessa, sillä vettä tuli kuin kaatamalla välillä, mutta onneksi sade loppui juuri ennen meidän vuorojen alkamista. Itse olin ihan tuhannen jännässä testistä ja olin aika varma että jompikumpi koirista saa ainakin hullun paperit,  mutta toisin kävi.

Ensimmäisenä oli vuorossa Paula ja Sohvi. Sohvi toimi varsin järkevästi kaikissa tilanteissa, puolusti alussa kyllä itseään ja Paulaa, mutta totesi lopulta että äipän selän takana on paljon turvallisempi olla, kyllä pomo hoitaa homman. Tynnyri, kelkka ja haalari eivät tuottaneet kummempia tutinoita, reippasti niitä lopulta mentiin haistelemaan. Laukaukset menivät hyvin. Sohvi tukeutui aika monessa tilanteessa Paulaan, mikä on toisaalta ihan hyväkin juttu. Pistetiä Sohvi sai +125 ja oli laukaisuvarma.

 

1244992090_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992100_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992120_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992139_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992131_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244992156_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992147_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244992166_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Pitko meni nakeista seuraavaksi. Itse jännitin alussa ihan hulluna, mikä heijastui koiraankin parin ensimmäisen tehtävän aikana. Tämän lisäksi meinasin purskahtaa vähän väliä nauruun, piti ihan hammasta purra etten pilannut kaikkea hekottamalla koirille. Pitko syttyi yllätäävän kovasti patukkaleikkiin ja repi innoisssaan lelua tuomarinkin kanssa. Kelkalla se  aloiti nuuhkimalla ilmaa yrittäen selvittää mikä tulija on, kun ei selvinnyt se mellasti minun edessä, mutta kun kelkka tuli ihan lähelle se peruutti takavasemmalle räyhäämään. Aika nopeaa se uskalsi tulla haistelemaan pienen rohkaisun jälkeen kun kyykistelin kelkan vieressä. Hyökkäyksessä se puolusti yllättävänkin tiitterästi mutta rauhoittui heti uhkan loputtua. Seinässä samoin esitti kovanaamaa, muttei vienyt rähinää loppuun asti. Haalarilla reagoi, muttei jäänyt muistelemaan pahalla, tynnyrillä säikähti aikamoisesti ja pääsi nykäisemään narunkin irti kädestä, mutta tuli mukana haistelemaan tynnyriä heti. Laukaisuissakaan ei kummempaa. Pimeässä huoneessa se liikkuii ja haeskeli, mutta kesti varmaan minuutin ennen kuin löysi minut. Seuraavat kuvat on ottanut Laura Raudaskoski- KIITOS Laura kuvista!

 

1244989466_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244989228_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244989253_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989287_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244988236_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  1244989349_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244989310_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1244989388_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244989452_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Malla veti yllättävän coolisti kaikki hommat. Olin aika varma että koira häslää kaikki osiot normaaliin tyyliinsä, mutta koira paineli häntä heiluen tehtävästä toiseen kun olisi ollut tuikitavallisella päiväkävelyllä. Kelkalla se oli varsin tosissaan, räyhäsi edessä kuin viimistä päivää, väisti kyllä kelkkaa mutta tuli tosi nopeaa haistelemaan ja siinä piti vielä varuiksi sanoa sana tai pari. Laumaa se puolusti suurella innolla, ei väistänyt vaan veti puolustuksen loppuun asti kunnes uhka loppui ja se rauhottui onneksi heti. Tuomareita nauratti kun Malla oli vilkaissut minua ihan tohkeissaan että näitkö mikä suuren uroteon tein. Empä olis tuota Mallasta uskonut että se on noin varma itsestänsä. Hurja tyttö, eipähän tarvi pelätä sen kanssa yöllä liikkua. Tämän jälkeen toinen tuomareista (Muru) vei Mallan mukanaan kentän toiseen laitaan jonka jälkeen oli vuorossa luoksetulo. Malla lähti ensin tulemaan kutsusta mutta päättikin poiketa häntäheiluen Murun luo, taisi olla kiinnostavampi tyyppi kun sillä on niin tajuttoman hauskat leikit (äskeinen hyökkäys) Oli siinä naurussa piteleminen. Haalarilla se säpsähti, mutta jäi heti tutkimaan että mikäs se sieltä lennähti, takasin palatessa ei ollut enää moksiskaan. Tynnyriä se ei ensin edes meinannut huomata, mutta väisti kun oli päälle tulla ja takaisin palatessa meni pokkana haistelemaan rämisijää. Seinässä oli ensin yrittänyt kaikki mahdolliset konstit kuten Pitkokin. Oli ensin hiljaa ja rauhoitteli, mutta puolustanut itseään kovastikkin kun muu ei enää auttanut, fiksuja tyttöjä. Aikamoinen rähinä kuului nurkalle, mutta tässäkin Malla oli mennyt syliin heti kun uhka loppui, hauskaa! Laukaukset mallallakin ihan arkipäivän juttuja. Kyllä yllätti todella positiivisesti molemmat koirat, varsinkin Malla.

 

 

1244989798_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989816_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244989831_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989846_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989868_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989884_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989903_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989951_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244989976_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244990015_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244990031_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244990050_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1244990066_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuomareina oli Riitta Lehmuspelto ja jari Keinänen

 

Pitko                              

Toimintakyky              +1 Kohtuullinen

Terävyys                    +1 Pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu            +1 Pieni

Taistelutahtahto        +2 Kohtuullinen

Hermorakenne           +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti        +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus                      +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys     +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin

Laukaisupelottomuus    +++ Laukaisuvarma

yht. +155 pistettä

 

Malla

Toimintakyky              +1 Kohtuullinen

Terävyys                    +3 Kohtuullinen, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu            +3 Kohtuullinen, hillitty

Taistelutahtahto        +2 Kohtuullinen

Hermorakenne           +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti        +3 Vilkas

Kovuus                      +3 Kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys     +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin

Laukaisupelottomuus    +++ Laukaisuvarma

Yht. +190 pistettä

 

 

 

 

keskiviikko, 22. huhtikuu 2009

Pennut tutustuivat pääkaupunkiin!

Kävimme Vienon ja Ulin (jotka ovat edelleen siis vailla omia kotejaan) kanssa Helsingissä lomalla. Lähdimme keskiviikko aamuna ajelemaan minä, Hilla, Malla , Vieno ja Uli siskoni luokse kyläilemään. Pitko ja Agnus jäivät kotimiehiksi taloa vahtimaan. Yli 800 km matka taittui joutuin ja pennut olivat kuin aikuiset koirat auton kyydissä. Nukkuivat vain ihan rauhassa eivätkä pitäneet minkäänlaista älämölöä koko aikana. Välillä pysähdyttiin pissalle ja syömään ja jaloteltiin huoltoaseman viereisessä metsikössä. Ensimmäiseksi yöksi menimme kuitenkin Korsoon Elinan ja Teron luokse. Siellä riitti sitten hulinaa, talossa oli 9 koiraa kahdesta eri laumasta, mutta kaikki käyttäytyivät hienosti ja pennutkin leekasivat innoissaan Elinan koirien kanssa. Elinan rhodesiankoira Doriskaan ei ollut riittävän iso näitä hurjapäitä pelottamaan, vaan tytöt pistivät Doriksen kanssa leikiksi siinä missä kelpie Milankin kanssa. Kakarat juoksentelivat isojen koirien perässä innoissaan metsässä ja pysyivät porukan mukana kerrassaan mahtavasti

1240389035_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1240389045_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1240391170_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1240391179_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ensin painitaan vähän pihalla

 

1240389160_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 
Uli näyttää krokotiilin selätysmallia

.

1240389013_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 
Vienon nokkaunet

1240389061_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 
Uli on löytänyt astetta hienomman päiväunipaikan /kuvat Elina

Torstaina ajelimme sitten Vuosaaren Aurinkolahteen siskoni Katjan ja Henrin luokse. Alue on uutta kerrostalo-asutusta merenrannalla. Siskollani on westie Nelli, 4-vuotias rouvakoira joka alkujännityksen jälkeen tuli hienosti toimeen pentujen ja Hillan & Mallan kanssa. Pennut olivat täälläkin heti kuin kotonaan, tutkivat tapansa mukaan rohkeasti uudet paikat eivätkä arkailleet yhtään. Asunnon vieressä on puisto jossa kävimme useasti päivässä ulkoiluttamassa pentuja sekä isoja koiria. Pennut oli niin huippuhienoja, ne juoksentelivat irti puistossa ihan innoissaan, mutta pysyivät koko ajan meidän mukana. Ihmiset tulivat ihastelemaan pentuja ja ne tekivätkin kaikkensa hurmatakseen ihastelijat, ensin pussattiin ihmiset ja tukittiin syliin, sitten järjestettiin kunnon ralli ja painishow. Reissussa molemmilla tytöillä nousivat molemmat korvatkin pystöön. Oli isolla kirkolla niin paljon höristeltävää että ei lörppäkorvilla pysynyt näemmä tilanteen tasalla. Maanantaina sitten läksimme ajelemaan takaisin kotia kohti. Paluumatkakin sujui rauhallisesti, koirat vetelivät unta koko matkan. Kotona odottivat Pitko ja Angus, voi sitä mellastusta mikä täällä alkoi. Pikkutytöt rökittivät ensimmäseksi veljensä, niinkuin normaalisti ja kävivät välillä hörppäämässä äiteeltä tissimaitoa. Pitko onneksi alkaa jo komentamaan noita ei-enää-niin-pieniä-vauvoja pois tissiltä, mutta vielä nuo sinnikkäästi sinne toisinaan yrittävät.

Pennut ovat muutenkin ihan yltiöreippaita. Kaikilla kuulostaa menevän uusissa kodeissaan hienosti. Kaikki pennunomistajat ovat kehuneet pentujaan sosiaalisiksi ja rohkeiksi corginlapsiksi. Tämä lienee paras yhdistelmä mitä sivakkalasta on tullut, ainakin tähän mennessä vaikuttaa tosi hyvältä. Näillä vielä kotona asustavilla lapsilla alkaa luonteenpiirteet tulla yhä vahvemmin esille ja aika lailla nämä eroavatkin toisistaan. Uli on luonteeltaan vilkas, avoin, rohkea ja varsin sosiaalinen. Se haluaa kokoajan syliin ja yrittää kovasti miellyttää. Taistelutahtoa sillä löytyy aikatavalla ja mielellään se leikkiikin taisteluleikkejä. Rakenteeltaan se on kevyempi ja 'ulottuvampi' kuin siskonsa. Tästä tulee varmasti hyvä agilitykoira, sillä se on todella nopea ja ketterä. Vieno on edelleen tiiviimpi ja vahvempiluustoinen jäsäkkä tyttö. Se on rauhallisempi ja harkitsevaisempi kuin Uli, rohkea se on siinä missä siskonsakin ellei jopa hieman rohkeampikin. Miellyttämishalua silläkin löytyy ja sekin tykkää olla sylissä pussailemassa. Tytöt tulevat nopeasti kutsusta luokse ja tekevät innoissaan ihmisen kanssa asioita. Angus on taas vähän semmoinen patalaiska äijä, jolla ei juuri kiinnosta muu kuin ruoka (tullut iso-pappaansa Hippiin) Se on kyllä ihan urhea ja sosiaalinen kaveri sekin, mutta eroaa tytöistä täysin aktiivisuudessaan. Tytöt touhuavat mielellään ihmisen kanssa, kun Angus ei jaksa kauheasti vaivautua, eikä se ole läheskään yhtä vilkas kuin siskonsa. Asiaan vaikuttanee sekin, että tytöt jättävät sen jalkoihinsa kaikessa, velipojalle täytyy järjestää enemmän privatti-aikaa niin eiköhän sekin ala innokkaammin touhuta.

 

1240389413_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nelli

1240389425_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Katja, Nelli ja Malla

 

tiistai, 14. huhtikuu 2009

Pääsiäistouhuja

Kiitokset kaikille Hippiä muistaneille. Siinä meillä oli suuri koira ja suuri persoona. Hippi oli innokas kaikkeen puuhaan, aina. Lähinnä sydäntä Hipillä oli syöminen kaikissa muodoissaan. Sen kanssa oltiinkin laihiksella tasaiseen tahtiin, kylkeä kun tuntui kertyvän pelkästä ruuan ajattelemisesta. Hippi rakasti agilityä ja paimennushommia, intoa näihin oli ehkä enemmän kuin kykyä, mutta se ei meidän menoa koskaan haitannut. Rauhalliset metsäretket, eteenkin jos niihin kuului makkaranpaistoa olivat suuressa suosiossa. Hipin kohtaloksi koitui vuoden verran vaivannut eturauhanen jota yritettiin hoitaa kaikin mahdollisin keinoin. Mitkään hoitoyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta vaan kaverin kunto meni aina vain huonompaan. Päätin sitten lopulta, että ystävä saa arvoisensa lopun ja saa lähteä tästä maailmasta häntäheiluen ja iloisilla mielin ennen kuin sen kunto totaalisesti romahtaa. Niin vaikea kuin päätös olikin, uskon että tein oikean ratkaisun, vaikka aikaa vielä ehkä olisikin jonkun aikaa meillä ollut. Pappa elää muistoissamme aina ja kaikki jotka tähän charmanttin herraan pääsivät tutustumaan, eivät varmaan tätä avointa, huumorintajuista ja leppoista ukkelia unohda.
KIITOKSET JOSSULLE tästä elämää suuremmasta koirasta, meillä oli Hipin kanssa ihanat 12 vuotta!

Mutta iloisempiin aiheisiin. Olimme pääsiäisen vietossa mummolassa ja sen jälkeen Pekkalassa Anne-Marin ja Villen luona koko orkesteri. Kelit olivat mitä parhaimmat ja ulkoilimme koirien kanssa upeassa säässä. Pennutkin nauttivat ulkona riehumisesta täysin rinnoin, kyllä maalla on sitten mukavaa!

Vieno ja Uli ovat edelleen kodittomia. Toivottavasti Suomen maasta nyt ilmottautuisi jotkut näitten hupaisien tyttöjen uusiksi omistajiksi. Lähden tämän viikon aikana Helsinkiin ja otan pennut mukaan, eli jos jollakin siellä etelässä on kiinnostusta pennut ovat siellä nähtävissä. p.050-3745669

1239679926_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  1239679942_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239679975_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1239679953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  1239679987_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1239680013_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1239680126_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  1239680033_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1239680044_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 1239680054_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239680090_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1239680103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1239680112_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1239680171_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239680153_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239680178_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1239680023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239680070_img-d41d8cd98f00b204e9800998e   1239680079_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

lauantai, 4. huhtikuu 2009

Ei otsikkoa

 

Istun parvekkeella. Yhtäkkiä minut valtaa voimakas tunne että Sinä istut siinä vierelläni.
Istut tanakasti ja tuijotat minua herkeämättä silmiin.
Haukahdat, komennat antamaan Sinulle namia- niinkuin aina teit. 
Ethän sinä siinä oikeasti ole, tai ehkä oletkin.
Sinä olet nyt siellä missä et tunne kipua etkä kärsi jo vanhasta ja raihnaisesta asumuksestasi.
Sinun on nyt varmasti hyvä olla, uskon niin.
Ja silti Sinä olet aina luonani ja kuljet mukanani minne ikinä menenkin- sydämessäni.
Minulla on Sinua niin kova ikävä, vanha kuoma ja höpsö, paras ystävä, Herra Hipsuvarvas- ensimmäinen.

1238866036_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

maanantai, 30. maaliskuu 2009

Vienolle koti?

Vieno se vain on vielä vailla omaa rakastavaa kotiaan. Luovutusaika alkaa olla jo käsillä ja pikkaraiselle ei ole omaa perhettään vielä löytynyt. Neiti on super-reipas, hellyttävä ja kiva tyttönen. Tarvittaessa se osaa olla kipakkakin sisaruksilleen mutta viihtyy omissa oloissankin. Rakenteeltaan se on tiivis ja siisti. Kooltaan vielä siskojaan hieman pienempi. Rakenteensa puolesta se sopii varmaan hyvin agilityyn ja muuhun sporttiseen menoon.

Mikäli sinun elämässäsi olis tilaa ja aikaa Hienolle-Vieno-Pikkaraiselle, ota ihmeessä yhteyttä: 050-3745669/Heli

Anguksen kohtaloa ei olla vielä päätetty, jääkö se paikkaamaan Hipin suuria saappaita vai lähteekö sekin uuteen kotiin mikäli sellainen ilmiintyy. Molempi parempi. Jos uros kiinnostaa saapi Anguksenkin tiimoilta vielä soitella Hymy

 1238412816_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  
Hieno-Vieno 7vk

1238412797_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1238412829_img-d41d8cd98f00b204e9800998e