Hilla-mummo leikittää Mahtista ja Terhoa

Pennut saivat tänään omat mikrosirunsa niskanohkoihinsa. Toimenpide kävi nopsasti, kiitos luottoeläinlääkäri Elinan  Tytöt olivat vähän herkkiksempiä kuin pojat, vähän piti kiljahdella, mutta kaikki toipuivat 'rääkistä' välittömästi eikä kellekkään jäänyt paha mieli. Lähetin pentueilmoituksen tänään kennlliittoon, toivottavasti rekkarit tulevat sieltä pian.

Ursula osoittaa melkoista taistelutahtoa, siinä olisi jollekkin tokoharrastajalle varmaan reipas ja tomera kaveri. Se ei anna periksi millään kun jotakin päättää, ennen loppuu patterista virta kuin se luovuttaa. Hauska tapaus.  Pojat ovat tässävaiheessa kaikki aika saman oloisia. Mahti-Ahti ehkä kaikista säysein, Kaiho ja Urho välillä aika virtavia ukkeleita. Angus on aika rauhallinen, körmyyttää joskus sekin sisaruksiaan ison koiran elkein. Terho on iloinen veikko joka ei turhaa mölyä itsestään pietä. Tytöistä Maisa on ehkä vielä ainakin rauhallisin ja tasaisimman oloinen, toisaalta Elina, eli nykyään 'Uli' on aika samanoloinen. Vieno on oikea pieni sisupussi, se ei koostansa juuri piittaa ja rökittää muita mennen tullen. Ursulasta tulikin tuossa jo mainittua sen aktiivisuus ja taistelutahto, välillä oikea pieni kiusankappale  hyvässä mielessä tosin. Sillä riittää varmasti päätä kaikkeen harrastamiseen kunhan isoksi ensin kasvaa. Ursula yritti tukkia väen vängällä Hipin kömmään vaikka pappa kuinka yritti murista ja varoittaa sitä, ei paljon tyttöä mokoma käppänä pelottanut.  Kukaan pennuista ei ole onneksi missään mielessä arka tai pelokas. Kaikki toipuvat säikähdyksistä nopeaa ja tutkivat innokkaasti vieraita paikkoja, se on ihana juttu se. Edelleen täällä Kaiho, Ursula ja Vieno ovat vailla kotejaan...