Kiitokset kaikille Hippiä muistaneille. Siinä meillä oli suuri koira ja suuri persoona. Hippi oli innokas kaikkeen puuhaan, aina. Lähinnä sydäntä Hipillä oli syöminen kaikissa muodoissaan. Sen kanssa oltiinkin laihiksella tasaiseen tahtiin, kylkeä kun tuntui kertyvän pelkästä ruuan ajattelemisesta. Hippi rakasti agilityä ja paimennushommia, intoa näihin oli ehkä enemmän kuin kykyä, mutta se ei meidän menoa koskaan haitannut. Rauhalliset metsäretket, eteenkin jos niihin kuului makkaranpaistoa olivat suuressa suosiossa. Hipin kohtaloksi koitui vuoden verran vaivannut eturauhanen jota yritettiin hoitaa kaikin mahdollisin keinoin. Mitkään hoitoyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta vaan kaverin kunto meni aina vain huonompaan. Päätin sitten lopulta, että ystävä saa arvoisensa lopun ja saa lähteä tästä maailmasta häntäheiluen ja iloisilla mielin ennen kuin sen kunto totaalisesti romahtaa. Niin vaikea kuin päätös olikin, uskon että tein oikean ratkaisun, vaikka aikaa vielä ehkä olisikin jonkun aikaa meillä ollut. Pappa elää muistoissamme aina ja kaikki jotka tähän charmanttin herraan pääsivät tutustumaan, eivät varmaan tätä avointa, huumorintajuista ja leppoista ukkelia unohda.
KIITOKSET JOSSULLE tästä elämää suuremmasta koirasta, meillä oli Hipin kanssa ihanat 12 vuotta!

Mutta iloisempiin aiheisiin. Olimme pääsiäisen vietossa mummolassa ja sen jälkeen Pekkalassa Anne-Marin ja Villen luona koko orkesteri. Kelit olivat mitä parhaimmat ja ulkoilimme koirien kanssa upeassa säässä. Pennutkin nauttivat ulkona riehumisesta täysin rinnoin, kyllä maalla on sitten mukavaa!

Vieno ja Uli ovat edelleen kodittomia. Toivottavasti Suomen maasta nyt ilmottautuisi jotkut näitten hupaisien tyttöjen uusiksi omistajiksi. Lähden tämän viikon aikana Helsinkiin ja otan pennut mukaan, eli jos jollakin siellä etelässä on kiinnostusta pennut ovat siellä nähtävissä. p.050-3745669