Kävimme Vienon ja Ulin (jotka ovat edelleen siis vailla omia kotejaan) kanssa Helsingissä lomalla. Lähdimme keskiviikko aamuna ajelemaan minä, Hilla, Malla , Vieno ja Uli siskoni luokse kyläilemään. Pitko ja Agnus jäivät kotimiehiksi taloa vahtimaan. Yli 800 km matka taittui joutuin ja pennut olivat kuin aikuiset koirat auton kyydissä. Nukkuivat vain ihan rauhassa eivätkä pitäneet minkäänlaista älämölöä koko aikana. Välillä pysähdyttiin pissalle ja syömään ja jaloteltiin huoltoaseman viereisessä metsikössä. Ensimmäiseksi yöksi menimme kuitenkin Korsoon Elinan ja Teron luokse. Siellä riitti sitten hulinaa, talossa oli 9 koiraa kahdesta eri laumasta, mutta kaikki käyttäytyivät hienosti ja pennutkin leekasivat innoissaan Elinan koirien kanssa. Elinan rhodesiankoira Doriskaan ei ollut riittävän iso näitä hurjapäitä pelottamaan, vaan tytöt pistivät Doriksen kanssa leikiksi siinä missä kelpie Milankin kanssa. Kakarat juoksentelivat isojen koirien perässä innoissaan metsässä ja pysyivät porukan mukana kerrassaan mahtavasti

 
Ensin painitaan vähän pihalla

 
Uli näyttää krokotiilin selätysmallia

.

 
Vienon nokkaunet

 
Uli on löytänyt astetta hienomman päiväunipaikan /kuvat Elina

Torstaina ajelimme sitten Vuosaaren Aurinkolahteen siskoni Katjan ja Henrin luokse. Alue on uutta kerrostalo-asutusta merenrannalla. Siskollani on westie Nelli, 4-vuotias rouvakoira joka alkujännityksen jälkeen tuli hienosti toimeen pentujen ja Hillan & Mallan kanssa. Pennut olivat täälläkin heti kuin kotonaan, tutkivat tapansa mukaan rohkeasti uudet paikat eivätkä arkailleet yhtään. Asunnon vieressä on puisto jossa kävimme useasti päivässä ulkoiluttamassa pentuja sekä isoja koiria. Pennut oli niin huippuhienoja, ne juoksentelivat irti puistossa ihan innoissaan, mutta pysyivät koko ajan meidän mukana. Ihmiset tulivat ihastelemaan pentuja ja ne tekivätkin kaikkensa hurmatakseen ihastelijat, ensin pussattiin ihmiset ja tukittiin syliin, sitten järjestettiin kunnon ralli ja painishow. Reissussa molemmilla tytöillä nousivat molemmat korvatkin pystöön. Oli isolla kirkolla niin paljon höristeltävää että ei lörppäkorvilla pysynyt näemmä tilanteen tasalla. Maanantaina sitten läksimme ajelemaan takaisin kotia kohti. Paluumatkakin sujui rauhallisesti, koirat vetelivät unta koko matkan. Kotona odottivat Pitko ja Angus, voi sitä mellastusta mikä täällä alkoi. Pikkutytöt rökittivät ensimmäseksi veljensä, niinkuin normaalisti ja kävivät välillä hörppäämässä äiteeltä tissimaitoa. Pitko onneksi alkaa jo komentamaan noita ei-enää-niin-pieniä-vauvoja pois tissiltä, mutta vielä nuo sinnikkäästi sinne toisinaan yrittävät.

Pennut ovat muutenkin ihan yltiöreippaita. Kaikilla kuulostaa menevän uusissa kodeissaan hienosti. Kaikki pennunomistajat ovat kehuneet pentujaan sosiaalisiksi ja rohkeiksi corginlapsiksi. Tämä lienee paras yhdistelmä mitä sivakkalasta on tullut, ainakin tähän mennessä vaikuttaa tosi hyvältä. Näillä vielä kotona asustavilla lapsilla alkaa luonteenpiirteet tulla yhä vahvemmin esille ja aika lailla nämä eroavatkin toisistaan. Uli on luonteeltaan vilkas, avoin, rohkea ja varsin sosiaalinen. Se haluaa kokoajan syliin ja yrittää kovasti miellyttää. Taistelutahtoa sillä löytyy aikatavalla ja mielellään se leikkiikin taisteluleikkejä. Rakenteeltaan se on kevyempi ja 'ulottuvampi' kuin siskonsa. Tästä tulee varmasti hyvä agilitykoira, sillä se on todella nopea ja ketterä. Vieno on edelleen tiiviimpi ja vahvempiluustoinen jäsäkkä tyttö. Se on rauhallisempi ja harkitsevaisempi kuin Uli, rohkea se on siinä missä siskonsakin ellei jopa hieman rohkeampikin. Miellyttämishalua silläkin löytyy ja sekin tykkää olla sylissä pussailemassa. Tytöt tulevat nopeasti kutsusta luokse ja tekevät innoissaan ihmisen kanssa asioita. Angus on taas vähän semmoinen patalaiska äijä, jolla ei juuri kiinnosta muu kuin ruoka (tullut iso-pappaansa Hippiin) Se on kyllä ihan urhea ja sosiaalinen kaveri sekin, mutta eroaa tytöistä täysin aktiivisuudessaan. Tytöt touhuavat mielellään ihmisen kanssa, kun Angus ei jaksa kauheasti vaivautua, eikä se ole läheskään yhtä vilkas kuin siskonsa. Asiaan vaikuttanee sekin, että tytöt jättävät sen jalkoihinsa kaikessa, velipojalle täytyy järjestää enemmän privatti-aikaa niin eiköhän sekin ala innokkaammin touhuta.

Nelli

Katja, Nelli ja Malla